Jippikaijei

Eilinen mulla oli vapaapäivä. Jes! Eilen soitin harjoittelupaikkaani, johon menen 8.2. Odotin sieltä vastaavan tympääntynyt, ikävän kuuloinen henkilö. Sieltä vastasikin hyvin iloinen, vastaanottavinen nainen, joka pelasti heti aamupäivänikin, samalla koko päivän. Tässä 24 tunnin sisällä mielessäni on pyörinyt tämä paikka, palvelutalo, kuinka odotankaan sinne pääsyä. Haluan sen paikan olevan sellainen, että tänne minä kuulun. Joo,odotukset on kovat. Mutta vielä enemmän mielessäni tälläkin hetkellä on muutto. Vaikka se tapahtuu kuukauden kuluttua, toivon joka päivä enemmän muuton olevan jo tänään. Olen kyllästynyt joka päivä kulkemaan myöhässä olevalla bussilla, kuluttavani aikaa enemmän vain kotona, koska ei jaksa väsyttää itseään pyörimällä kaupoissa. Kun muutamme, tästä ei ole huolta, sillä kaikki on siinä vieressä. Ihanaa. Mulla riittää juttua näihin aina,kunhan vain alkaa höpäjään. Väsyttää, rahat on loppu, kissa syö johtoja, makaan sängyllä odottaen pesukoneen valmistumista ja ruoan laittoa mikroon. Pienet päivän iloiset asiat saavat mut silti välittämään muusta kuin omasta rahojen loppumisesta. Ja hei, viikonloppukin vain näiden karvasten otusten kanssa ♡ mies lähti hautajaisiin suomen perämetsiin. ☆ itse en siihen pysty, älkää kysykö miksi.
Kiitti ja näkemiin.
-Sanna-