So this is it

Itku pitkästä ilosta vai miten se meni... itku voi kertoa kyllä mistä vain. Itkeminen tarkoittaa tällä hetkellä mulla sitä, että olen hyvin hyvin onnellinen, mutta myös surullinen. Onnellinen siksi, että mulla menee hyvin, onnellinen joulun takia, onnellinen kaverien takia, onnellinen kaikesta. Surullinen, koska maailmassa tapahtuu liikaa kamaluuksia, surullinen, koska maailma on karu muutoinkin, surullinen, koska onnellisuus ei aina riitä. Myös surullinen ihan siitä koska en tule koskaan (for real) saamaan kaikkea, kaikkea pieniä onnellisuuden hetkiä, koettua. Mulle yksikin pieni hetki läheisten kanssa on onnellinen hetki... jos saisin toivoa ihan mitä vain, siis mitä vain, en uskaltaisi edes toivoa. En voi pyytää yhtä asiaa, en edes kahta.
Sanotaan, että omilla teoilla vaikuttaa asioihin. Tottahan tuokin, mutta aina omat teot eivät vain riitä ihan kaikkeen. Mäkään en kaikista rohkeimpia ole, aina ei uskalla kokeilla kaikkea mitä itse haluaa. Voi kunpa uskaltaisi... damn.
Syvällisyys jää tähän nyt. Jouluja everybody.
Xoxo

Maailmas mä heitän siltaa

Joo'o. En ole taas muistanut blogia kirjoittaa sitten kivikauden. Nyt sitten kirjoitan kaiken!
Viimeksi taisi olla puhetta matkastani ainaski, ja toki vauvakuumeesta. Noh, matka meni aivan upeasti, ikävä jo sinne takaisin ihanaan unkarin salaisuuksiin. Vauvakuume ei hellitä, ei sitten millään. Tuli tuossa pari päivää takaperin jo nähtyäkin lapsia, 1veestä teiniin samassa taloudessa :D  ainii, pääsin hautajaisiinkin huhtikuussa.. en olisi halunnut, en tosiaankaan, mutta kun kyseessä oli miehen isä, en osannut sanoa hautajaiskutsuun muutakaan kuin että tulossa ollaan. Mä en henkilökohtaisesti kestä hautajaisia. Ei sillä tavalla että ne olisi tylsiä, huonoja, tms. vaan että mun pää ei kestä sitä. Mä oon kova itkee ja olen aina itkenyt itseni uuvuksiin. Itkeminen on mulle se tärkeä osa surra, hautajaiset ei niinkään..
Olen aloittanut elokuun alussa osaamisalaopinnot, jeij vammaistyö ^^ viime torstai ja perjantai tuli vietettyä intissä, kehitysvammaisia avustettaessa ja opettaessa intin hommia. Oli huisia, tää on niin mun juttuni!
Mitäs vielä.. oon ihan hurahtanut virkkaamiseen, äiti ja isä saa joululahjaksi tosi upean tyynyliinan heidän asuntoautoonsa ♡ ja minä virkkaan itselleni laukkua, kiitos molla milssin kirjojen :) ja viikonloppuna on jotain ihan muuta, kun meen luokkakaverin kanssa zentangle-korukurssille ^^
Tässä nää tärkeimmät taas.
Vi ses!

Vauvat.

Teen tunnustuksen.
Mulla on vauvakuume. Kova sellainen. Ja opiskelusta joskus ei tuu mitään kun kuume on suuri. Esimerkkinä tämä päivä. Hieman vanhempi luokkalaiseni otti tänään puheeksi tutun aiheen, mun vauvakuume. Miten joku voi muistaa mun puheet viime syksyltä :D tai sitten olen muistamattani puhunut vauvoista kaikkea hälle.
Mutta kuiteskin, hän oli oikein ottanut selvää milloin MUN olisi hyvä alkaa tehdä lapsia. Hänen oma lapsensa on raskaana, mun ikäinen ja kohta se lapsikin jo syntyy. Eli varmaan tästä syystä hän haluaa että minäkin nuorena ja jaksavaisena teen lapsia. Onhan siinä järkeä, pitäs toi mieskin saada uskoteltua että opiskelun jälkeen, vähän töissä ollessa se lapsikin voisi tulla :D olisikin niin helppoa saada ylipuhuttua. Tiedän että hän alkaa lämmetä lapsille koska sen vaan huomaa miten hän on lasten läsnäollessa :) oivoi, miun onkelmani taas..
-sanna-

Jippikaijei

Eilinen mulla oli vapaapäivä. Jes! Eilen soitin harjoittelupaikkaani, johon menen 8.2. Odotin sieltä vastaavan tympääntynyt, ikävän kuuloinen henkilö. Sieltä vastasikin hyvin iloinen, vastaanottavinen nainen, joka pelasti heti aamupäivänikin, samalla koko päivän. Tässä 24 tunnin sisällä mielessäni on pyörinyt tämä paikka, palvelutalo, kuinka odotankaan sinne pääsyä. Haluan sen paikan olevan sellainen, että tänne minä kuulun. Joo,odotukset on kovat. Mutta vielä enemmän mielessäni tälläkin hetkellä on muutto. Vaikka se tapahtuu kuukauden kuluttua, toivon joka päivä enemmän muuton olevan jo tänään. Olen kyllästynyt joka päivä kulkemaan myöhässä olevalla bussilla, kuluttavani aikaa enemmän vain kotona, koska ei jaksa väsyttää itseään pyörimällä kaupoissa. Kun muutamme, tästä ei ole huolta, sillä kaikki on siinä vieressä. Ihanaa. Mulla riittää juttua näihin aina,kunhan vain alkaa höpäjään. Väsyttää, rahat on loppu, kissa syö johtoja, makaan sängyllä odottaen pesukoneen valmistumista ja ruoan laittoa mikroon. Pienet päivän iloiset asiat saavat mut silti välittämään muusta kuin omasta rahojen loppumisesta. Ja hei, viikonloppukin vain näiden karvasten otusten kanssa ♡ mies lähti hautajaisiin suomen perämetsiin. ☆ itse en siihen pysty, älkää kysykö miksi.
Kiitti ja näkemiin.
-Sanna-