So this is it

Itku pitkästä ilosta vai miten se meni... itku voi kertoa kyllä mistä vain. Itkeminen tarkoittaa tällä hetkellä mulla sitä, että olen hyvin hyvin onnellinen, mutta myös surullinen. Onnellinen siksi, että mulla menee hyvin, onnellinen joulun takia, onnellinen kaverien takia, onnellinen kaikesta. Surullinen, koska maailmassa tapahtuu liikaa kamaluuksia, surullinen, koska maailma on karu muutoinkin, surullinen, koska onnellisuus ei aina riitä. Myös surullinen ihan siitä koska en tule koskaan (for real) saamaan kaikkea, kaikkea pieniä onnellisuuden hetkiä, koettua. Mulle yksikin pieni hetki läheisten kanssa on onnellinen hetki... jos saisin toivoa ihan mitä vain, siis mitä vain, en uskaltaisi edes toivoa. En voi pyytää yhtä asiaa, en edes kahta.
Sanotaan, että omilla teoilla vaikuttaa asioihin. Tottahan tuokin, mutta aina omat teot eivät vain riitä ihan kaikkeen. Mäkään en kaikista rohkeimpia ole, aina ei uskalla kokeilla kaikkea mitä itse haluaa. Voi kunpa uskaltaisi... damn.
Syvällisyys jää tähän nyt. Jouluja everybody.
Xoxo