So this is it

Itku pitkästä ilosta vai miten se meni... itku voi kertoa kyllä mistä vain. Itkeminen tarkoittaa tällä hetkellä mulla sitä, että olen hyvin hyvin onnellinen, mutta myös surullinen. Onnellinen siksi, että mulla menee hyvin, onnellinen joulun takia, onnellinen kaverien takia, onnellinen kaikesta. Surullinen, koska maailmassa tapahtuu liikaa kamaluuksia, surullinen, koska maailma on karu muutoinkin, surullinen, koska onnellisuus ei aina riitä. Myös surullinen ihan siitä koska en tule koskaan (for real) saamaan kaikkea, kaikkea pieniä onnellisuuden hetkiä, koettua. Mulle yksikin pieni hetki läheisten kanssa on onnellinen hetki... jos saisin toivoa ihan mitä vain, siis mitä vain, en uskaltaisi edes toivoa. En voi pyytää yhtä asiaa, en edes kahta.
Sanotaan, että omilla teoilla vaikuttaa asioihin. Tottahan tuokin, mutta aina omat teot eivät vain riitä ihan kaikkeen. Mäkään en kaikista rohkeimpia ole, aina ei uskalla kokeilla kaikkea mitä itse haluaa. Voi kunpa uskaltaisi... damn.
Syvällisyys jää tähän nyt. Jouluja everybody.
Xoxo

What what?

Joskus mul on sellasia what the fuck- ilmiöitä.. nyt sellainen sattuu taas tapahtuun. Kyllä, olen naimisissa miehen kanssa, mutta myönnän olevani bi-seksuaalinen. Nyt mut on yllättänyt minun luokkalaiseni, naispuolinen sellainen. Tunnen vetoa häneen, suuresti, hän vain on niin suurisydäminen persoona. Kai se on inhimillistä ajatella suhteessa muitakin jos joku sattuu olemaan vain niin valloittava! :) tack ja kuittaus. Tällänen päivän hölmöys tähän väliin ;)

Maailmas mä heitän siltaa

Joo'o. En ole taas muistanut blogia kirjoittaa sitten kivikauden. Nyt sitten kirjoitan kaiken!
Viimeksi taisi olla puhetta matkastani ainaski, ja toki vauvakuumeesta. Noh, matka meni aivan upeasti, ikävä jo sinne takaisin ihanaan unkarin salaisuuksiin. Vauvakuume ei hellitä, ei sitten millään. Tuli tuossa pari päivää takaperin jo nähtyäkin lapsia, 1veestä teiniin samassa taloudessa :D  ainii, pääsin hautajaisiinkin huhtikuussa.. en olisi halunnut, en tosiaankaan, mutta kun kyseessä oli miehen isä, en osannut sanoa hautajaiskutsuun muutakaan kuin että tulossa ollaan. Mä en henkilökohtaisesti kestä hautajaisia. Ei sillä tavalla että ne olisi tylsiä, huonoja, tms. vaan että mun pää ei kestä sitä. Mä oon kova itkee ja olen aina itkenyt itseni uuvuksiin. Itkeminen on mulle se tärkeä osa surra, hautajaiset ei niinkään..
Olen aloittanut elokuun alussa osaamisalaopinnot, jeij vammaistyö ^^ viime torstai ja perjantai tuli vietettyä intissä, kehitysvammaisia avustettaessa ja opettaessa intin hommia. Oli huisia, tää on niin mun juttuni!
Mitäs vielä.. oon ihan hurahtanut virkkaamiseen, äiti ja isä saa joululahjaksi tosi upean tyynyliinan heidän asuntoautoonsa ♡ ja minä virkkaan itselleni laukkua, kiitos molla milssin kirjojen :) ja viikonloppuna on jotain ihan muuta, kun meen luokkakaverin kanssa zentangle-korukurssille ^^
Tässä nää tärkeimmät taas.
Vi ses!

Vauvat.

Teen tunnustuksen.
Mulla on vauvakuume. Kova sellainen. Ja opiskelusta joskus ei tuu mitään kun kuume on suuri. Esimerkkinä tämä päivä. Hieman vanhempi luokkalaiseni otti tänään puheeksi tutun aiheen, mun vauvakuume. Miten joku voi muistaa mun puheet viime syksyltä :D tai sitten olen muistamattani puhunut vauvoista kaikkea hälle.
Mutta kuiteskin, hän oli oikein ottanut selvää milloin MUN olisi hyvä alkaa tehdä lapsia. Hänen oma lapsensa on raskaana, mun ikäinen ja kohta se lapsikin jo syntyy. Eli varmaan tästä syystä hän haluaa että minäkin nuorena ja jaksavaisena teen lapsia. Onhan siinä järkeä, pitäs toi mieskin saada uskoteltua että opiskelun jälkeen, vähän töissä ollessa se lapsikin voisi tulla :D olisikin niin helppoa saada ylipuhuttua. Tiedän että hän alkaa lämmetä lapsille koska sen vaan huomaa miten hän on lasten läsnäollessa :) oivoi, miun onkelmani taas..
-sanna-

Hei lähetää nyt bäkkii..

Oivoi..
Kunpa vois palata menneisyyteen. Voisin tehdä monet asiat toisin. Mut nyt on nyt!

Ensi viikolla alkaa koulu. Jihuu. Tai ei :s
No mut nyt on muutettu uuteen kämppään. Puolet tavaroistani on kadoksissa. Täällä ei oo mitää piilopaikkoja jossa mun tavarat ees olisi. Esim. Aurinkolasini ja valmistujaisrahani eivät löydy mistään!! Alan taipua kohta siihen että joku ne olisi sitten muutossa nappassu itselleen... jestas..
Ilosempiin aiheisiin kuitenkin!
Muuton jälkeen pistin kasvamaan tomaattia ja paprikaa, nyt on söpöjä taimia kasvamassa ja hulluna viherpeukalona pistin yhden tomaatin taimen lasipurkkiin, paprikan taimen muoviseen ruukkuun. Toivottavasti ne elää niissä nyt nätisti. Pahimpana kasvattamisessa on nää mun karvalapset, toinen söisi kaikki kasvit mielellään. Apuva!
Tässä tämän kertainen valitus, intoilu ja muut outoudet.
-sanna-

Se tunne kun...

Joskus tulee tätä, että se tunne kun.. liibalaabaa. No, mulla on nyt se tunne kun mun harjottelu on alkanu ja paniikki iskee joka sekunti. Eilen ei ollut ohjaajani paikalla, kohta alkaa työt ja pelottaa että nyt kun ohjaaja on paikalla ja hän on vastuussa musta, mä en ookkaan miellyttävä opiskelija hänen mielestään. Hän on meinaan mun ikäinen (20-25) ja jos en saakkaan hyvää opetusta koska työpaikan mielestä koulussa kaikki kuuluisi opettaa. No mutta kun ei opeteta. Ketuttaa olla itse näin huono oppija, sillä mulle kuuluu kaikki kertoa ennen kun voin tehdä OMA-ALOITTEISESTI mitään!! Enhän mä voi alkaa tosta noin vaan pesee papan pyllyä kun en ole saanut ohjaustakaan siihen. En tiedä mitään mitä pitää tehdä tiettynä aikana, mulle ei eilen kerrottu vaan katottii vierestä vaa ku minä seison odottaen vastausta että mitä teen nyt. Tiedän että kuulostan typerältä mutta entäs jos sitä ohjausta ei saa vaikka niin vaaditaan!
Kiitos ja kuittaus.
-sanna-

Jippikaijei

Eilinen mulla oli vapaapäivä. Jes! Eilen soitin harjoittelupaikkaani, johon menen 8.2. Odotin sieltä vastaavan tympääntynyt, ikävän kuuloinen henkilö. Sieltä vastasikin hyvin iloinen, vastaanottavinen nainen, joka pelasti heti aamupäivänikin, samalla koko päivän. Tässä 24 tunnin sisällä mielessäni on pyörinyt tämä paikka, palvelutalo, kuinka odotankaan sinne pääsyä. Haluan sen paikan olevan sellainen, että tänne minä kuulun. Joo,odotukset on kovat. Mutta vielä enemmän mielessäni tälläkin hetkellä on muutto. Vaikka se tapahtuu kuukauden kuluttua, toivon joka päivä enemmän muuton olevan jo tänään. Olen kyllästynyt joka päivä kulkemaan myöhässä olevalla bussilla, kuluttavani aikaa enemmän vain kotona, koska ei jaksa väsyttää itseään pyörimällä kaupoissa. Kun muutamme, tästä ei ole huolta, sillä kaikki on siinä vieressä. Ihanaa. Mulla riittää juttua näihin aina,kunhan vain alkaa höpäjään. Väsyttää, rahat on loppu, kissa syö johtoja, makaan sängyllä odottaen pesukoneen valmistumista ja ruoan laittoa mikroon. Pienet päivän iloiset asiat saavat mut silti välittämään muusta kuin omasta rahojen loppumisesta. Ja hei, viikonloppukin vain näiden karvasten otusten kanssa ♡ mies lähti hautajaisiin suomen perämetsiin. ☆ itse en siihen pysty, älkää kysykö miksi.
Kiitti ja näkemiin.
-Sanna-

Suomi, mitä teetkään?

Tiettekö sen tunteen, kun lukee facebookista toisten kirjoittamia tekstejä, kuinka Suomessa kaikki ei aina toimi? Tottakai tiedätte. Tämä on niin tuttu juttu jo. Mua vaan ottaa päähän tää. Nyt luin semmoisen tekstin kun äidin lapset sairastavat, eikä tietenkään vanhemmilla tietoa mitä tämä sairaus on, koska lääkärit, siis AMMATTILAISET, he joiden kuuluu taata terveyttä jokaiselle, eivät auta. Pätevät lapsien vanhemmille kun turhaan murehditaan. Ei jessus sanon minä... vanhemmat jos ketkä tietää milloin oikeasti se lapsi on SAIRAS! ei kai nyt turhaa aleta viemään lapsia "vain katsoakseen jos vaikka lääkäri sanoisikin jotain". Täähän on hulluutta jo. Ja nää vanhemmat on vienyt lapsiaan lääkärille puolen vuoden aikana aika monta kertaa. Jestas. Lääkärit. Ootteko te edes enää ammattilaisia?
Tämä on mun mielipide. Suomi ei ole enää kohdillaan. En ole rasisti mutta maahanmuuttajatkin saa lääkäriltä hoitoa kuin me, jotka ylläpidämme Suomen hyvinvointia. Ps. Mä en ole saanut aikaa mun nenäverenvuodolle koska hoitajan mukaan sitä ei tarvitse hoitaa vaikka kuinka se häiritsisi mua. Ehkä ensiapuun saan mennä jos siltä tuntuu. Aha. Okei.
Tässä tämä purkautuminen.
Kiitos ja näkemiin.
-Sanna-

Tää on niin tätä!

Moikka!
Koulu alkoi ja arvatkaa mikä muu alkoi.. flunssa! 😧 eihän mulla oo ollu sitä vielä kun nyt kolmannen kerran koulun alettua viime syksynä. Kuulostaa vähäiseltä silti, mutta kun räkätauti on kuitenkin räkätauti.. tuskin kukaan siitä nauttii. Tänään on lisäksi "vapaapäivä" joka menee tehtäviä tehdessä ja pakatessa. Jälkimmäinen houkuttelee suuresti enemmän 😀
No kyllä tää tästä aivastelemalla ja kuumilla juomilla ehkä selviää ...😂
Nägemist!
-sanna-

Me, myself and i

Moi!
Olen jo tuttu bloggerista, parin vuoden takaiset blogipostaukset pistävät naurattamaan ja itkettämään. Moni ei minua seurannut, onneksi vain!
Elikkäs: olen 22-vuotias, naimisiinkin päätynyt (luit oikein!) nainen. Omistan 2 ihanaa rakkauspakkaus kissaa, jotka saavat tuhoakin mukavasti aikaiseksi. Omistin vielä 1,5 sitten tiikerisalamanterin, hän kuoli yllättäen kuumana kesäpäivänä nimenomaan kuumuuteen.
Mutta eipäs muistella liikaa ikäviä enää. Rakastan neulomista ja muutenkin käsitöitä. Ne ovat stressinpurkaukseen paras helpotus. Ja stressiä pääsen taas huomenna potemaan, kun koulunpenkille loman jälkeen hyppään takaisin ..😥
Myös ansaittu ihana asia: muutamme lähemmäs kaikkia kavereitamme ja kauppoja ja työpaikkaa ja koulua! 1.3 kaikki alkaa helpottumaan muuton ansiosta. Sitten voi aloittaa melkeinpä puhtaalta pöydältä ♡
Rakastan myös tatuointeja ♡♡ omistan tällä hetkellä 5 tatuointia ja niitä pääsee joku päivä tännekkin näyttämään 😘
Ei muuta kuin uusiin teksteihin lähipäivinä! Tere!
-sanna-