Maailmas mä heitän siltaa

Joo'o. En ole taas muistanut blogia kirjoittaa sitten kivikauden. Nyt sitten kirjoitan kaiken!
Viimeksi taisi olla puhetta matkastani ainaski, ja toki vauvakuumeesta. Noh, matka meni aivan upeasti, ikävä jo sinne takaisin ihanaan unkarin salaisuuksiin. Vauvakuume ei hellitä, ei sitten millään. Tuli tuossa pari päivää takaperin jo nähtyäkin lapsia, 1veestä teiniin samassa taloudessa :D  ainii, pääsin hautajaisiinkin huhtikuussa.. en olisi halunnut, en tosiaankaan, mutta kun kyseessä oli miehen isä, en osannut sanoa hautajaiskutsuun muutakaan kuin että tulossa ollaan. Mä en henkilökohtaisesti kestä hautajaisia. Ei sillä tavalla että ne olisi tylsiä, huonoja, tms. vaan että mun pää ei kestä sitä. Mä oon kova itkee ja olen aina itkenyt itseni uuvuksiin. Itkeminen on mulle se tärkeä osa surra, hautajaiset ei niinkään..
Olen aloittanut elokuun alussa osaamisalaopinnot, jeij vammaistyö ^^ viime torstai ja perjantai tuli vietettyä intissä, kehitysvammaisia avustettaessa ja opettaessa intin hommia. Oli huisia, tää on niin mun juttuni!
Mitäs vielä.. oon ihan hurahtanut virkkaamiseen, äiti ja isä saa joululahjaksi tosi upean tyynyliinan heidän asuntoautoonsa ♡ ja minä virkkaan itselleni laukkua, kiitos molla milssin kirjojen :) ja viikonloppuna on jotain ihan muuta, kun meen luokkakaverin kanssa zentangle-korukurssille ^^
Tässä nää tärkeimmät taas.
Vi ses!