So this is it

Itku pitkästä ilosta vai miten se meni... itku voi kertoa kyllä mistä vain. Itkeminen tarkoittaa tällä hetkellä mulla sitä, että olen hyvin hyvin onnellinen, mutta myös surullinen. Onnellinen siksi, että mulla menee hyvin, onnellinen joulun takia, onnellinen kaverien takia, onnellinen kaikesta. Surullinen, koska maailmassa tapahtuu liikaa kamaluuksia, surullinen, koska maailma on karu muutoinkin, surullinen, koska onnellisuus ei aina riitä. Myös surullinen ihan siitä koska en tule koskaan (for real) saamaan kaikkea, kaikkea pieniä onnellisuuden hetkiä, koettua. Mulle yksikin pieni hetki läheisten kanssa on onnellinen hetki... jos saisin toivoa ihan mitä vain, siis mitä vain, en uskaltaisi edes toivoa. En voi pyytää yhtä asiaa, en edes kahta.
Sanotaan, että omilla teoilla vaikuttaa asioihin. Tottahan tuokin, mutta aina omat teot eivät vain riitä ihan kaikkeen. Mäkään en kaikista rohkeimpia ole, aina ei uskalla kokeilla kaikkea mitä itse haluaa. Voi kunpa uskaltaisi... damn.
Syvällisyys jää tähän nyt. Jouluja everybody.
Xoxo

Vauvat.

Teen tunnustuksen.
Mulla on vauvakuume. Kova sellainen. Ja opiskelusta joskus ei tuu mitään kun kuume on suuri. Esimerkkinä tämä päivä. Hieman vanhempi luokkalaiseni otti tänään puheeksi tutun aiheen, mun vauvakuume. Miten joku voi muistaa mun puheet viime syksyltä :D tai sitten olen muistamattani puhunut vauvoista kaikkea hälle.
Mutta kuiteskin, hän oli oikein ottanut selvää milloin MUN olisi hyvä alkaa tehdä lapsia. Hänen oma lapsensa on raskaana, mun ikäinen ja kohta se lapsikin jo syntyy. Eli varmaan tästä syystä hän haluaa että minäkin nuorena ja jaksavaisena teen lapsia. Onhan siinä järkeä, pitäs toi mieskin saada uskoteltua että opiskelun jälkeen, vähän töissä ollessa se lapsikin voisi tulla :D olisikin niin helppoa saada ylipuhuttua. Tiedän että hän alkaa lämmetä lapsille koska sen vaan huomaa miten hän on lasten läsnäollessa :) oivoi, miun onkelmani taas..
-sanna-